ʏʀɪᴛɪɴ ᴘᴀɴᴏꜱᴛᴀᴀ ᴋʏɴꜱɪɪɴ. ɴᴇᴠÖ Öɢᴇᴇɴ

Tässä on mun ratchet ass kynnet.

Oon nyt jo aika monta vuotta viettänyt ikuista kynsienkasvatusprojektia. Mun mielestä pitkät kynnet on sievät, saa sormet näyttämään vähemmän nakeilta, ja muutenkin tälleen cis-naisena koen ne sellasena kivana tyylillisenä juttuna. Jos oisin tehty rahasta, kävisin takuulla laitatuttamassa kynnet joka kuukausi.

Aika harvoin lakkaan kynsiä itse, koska se on aina ihan hirveä shithow. Menee n. minuutti lakkaamisesta ja ne on aina jo pilalla. Tai viimestään lakkaamisesta seuraavana aamuna. Jos hurjastelen ja päädyn jonkun lakan kynsiini sotkemaan, niin yleensä se on mustaa, kirkkaan punaista, tai sit käytän vaan kirkasta top coat -lakkaa.

Kuten tosta ylläolevasta kuvasta näkyy, niin aika heikolla hapella mennään. Ensinnäkin kyseenalaistan tota mun dusty red värivalintaa. Heti kun olin saanut noi kynnet valmiiksi, niin mietin välittömästi että ois pitänyt laittaa vaan sitä mustaa. Miks aina pitää hamstrata kivansävyisiä kynsilakkoja vaikka tiedän, että en tykkää niistä mun sormissa? Niin typerää. Ja osa lakoista on myös hemaisevasti lähtenyt joko kokonaan pois (peukalot), tai osittain kynsien kärjistä. SuperwAu mikä look!!

Samaten oon just se jonka suusta kuulee todella usein että "voi viddu mulla katkes kynsi."

Tän kuvan ottohetkellä mulla oli tuo oikean käden pikkurillin kärki katki, ja samaten kummankin käden keskisormien kynnet katki, jotka olinkin sit piilottanut ihan rehellisesti tekokynsillä.

Tekokynnet on mulle aika vierasta maaperää, mutta halusin kokeilla ton jatkuvan kynsienkateamisongelman takia. Ei nimittäin millään tekis mieli ikinä leikata kaikkia pitkiä kynsiä pois vaan jonkun yhen luuserikynnen takia. Mutta epätasaisuus taas on sit ruman näköistä. Tulipa siis testattua nuo muovihelyt. Nuo oli ihan kivat, vaikka ei värimaailmaltaan menneetkään noihin mun turvaväreihin.

Mutta joo. Jotain oli siis joka tapauksessa tehtävä. Ja tähän päädyttiin:

Ah, tuttu ja turvallinen musta. (Sikahyvä idis btw kuvata mustaa taustaa vasten mustaa kynttä. ":)" Oh well.) Ja reunallahan tässä selvästi eletään, kun on ihan tollasta kullanhohtoista glitterilakkaakin menty sekottelemaan pakkaan. Säilytin myös nuo muovikynnet, kun ne oli niin mukavasti sormissa pysyneet, niin miksipä raatelemaan rikki toimivaa? Tässä ois aikalailla mun estetiikkaa noudattava kokonaisuus mihin kotona pystyn.  Ja nää kynnet oli kyllä oikeesti ihan tosi kivat sen n. 2 sekuntia mitä ne kesti! Seuraavana aamuna ne oli jo taas aivan fucked. 

Pitäis ostaa laadukkaampia kynsilakkoja, mutta kun tää lakkausinnostus iskee muhun niin harvoin, että en oikeestaan ikinä koe sitä järkevänä sijoituksena - vaikka oiskin vaan ne hurjat 3 eri väriä mitä pitäis ostaa vähän kalliimmalla, ku parilla eurolla. Nää lakat mitä käytin, on essencen geelilakkoja. Ne levittyi ihan mukavasti ja oli pigmenttisiä. Kesto nyt oli mitä oli. Voi tosin olla, että jos tekis vaikkapa jotain siistiä toimistötyötä niin pysyis paremmin kuosissa. Ohan se nyt nimittäin aika selvä, että saa olla aika stydit kynsilakat, kun tekee paljon käsillään, ja vieläpä märkätyötä. 

Toki pesupaikalla vois käyttää hanskoja, mutta mun mielestä siihen pesuun saa paremman tuntuman ihan paljailla sormilla. (Voimakkaat kemikaalikäsittelyt sit tietty erikseen, ja niissä aina hanskat.) Tuntee, että milloin se hius alkaa olla puhdas. Vaikka ajan kysymyshän se on, että milloin noille pesutuotteille allergisoituu, ja joutuu pakostakin alkaa käyttämään pelkässä hiustenpesussakin hanskoja. Mutta sepä on sen ajan murhe.

Mulla oli tarkoituksena ottaa seurantakuvia näiden kynsien elinkaaresta, mutta se oli niin pirun lyhyt että ei kerennyt kuvaamaan. :--D 

Puhuin ihan vasta yhdelle kaverille siitä, että mitä enemmän kiinnitän huomiota mun kynsiin ja yritän panostaa, niin sitä nopeemmin ne katkee ja voi huonosti. 

In conclusion: ulkoistan mielelläni nää asiat ammattilaiselle sit kun on rahaa. Ei oo wörtti ite nähdä vaivaa ja kuluttaa aikaa kun lopputulos on niin nopee ja häilyvä. Ja meanwhile jatkan sit vaan tätä loputonta kasvattelusessaria, että voin tökkiä kaikkia silimään mun metrin mittasilla kynsillä. Prkl.

t. 𝓀𝓎𝓃𝓈𝒾_𝑒𝓍𝓅𝑒𝓇𝓉𝓉𝒾_𝑜𝑜𝓃𝒶

ʏÖᴇʟʟÄɪɴ

Mää en saa unta.

Se on mulle aika tyypillistä, mutta nykyään onneks vähän harvinaisempaa. Oon kärsinyt erilaisista uniongelmista nyt useamman vuoden. Muistan ku se tilanne oli joskus muutama vuosi sit tosi pahana, ja kirosin vaan itsekseen, että en kyllä enää ikinä halua nähä kello neljää, viittä tai kuutta aamusta niin että en oo nukkunu yhtään - ellei se oo oma valinta. Onneks se tilanne rauhottu ajan kanssa, ja nykyään nukun mun yöt suurimmaksi osaksi hyvin. 

Oon muutenki sellanen yökyöpeli. Varsinkin noiden uniongelmien alettua mun on todella helppo valvoa koko yö jos vaan annan itselleni luvan. Koitan kyllä välttää sitä usein viimeseen asti. Kroppa menee sellaseen ihmeelliseen ylikierrostilaan, ja kun se tietty väsymyksen kynnys ylittyy, niin aivotoiminta sumenee, mutta keho vaan lisää kierroksia, ja mitä pidempään valvon, sitä vaikeampi mun on nukahtaa.

Onneks melatoniinia saa purkista. Ja onneks selvisin ite niin vähällä. Mun ei tarvinnut koskaan alkaa syömään mitään "oikeita" lääkkeitä tuohon vaivaan. Oon tosi paranoidi ja pelkäsin aina, että pilaan mun aivot liian kovalla lääkityksellä, enkä enää koskaan nuku ilman nappeja jos niitä alan kerran syömään. En tiiä mistä sekin ajatus on mun päähän tullut. Mutta jos ne jollekulle sen avun tuo niin mikäpä minä olen tuomitsemaan tai kauhistelemaan.

Yöaika on aina ollut mun mielestä jotenkin miellyttävää. Varsinkin syksyllä ja talvella. Siinä on joku oma taikansa kun kadut hiljenee ja pimenee, ja ainoat äänet mitä kuuluu on katulamppujen särinä. Pikkuhiljaahan me lähestytään taas sitä pimeää aikaa. Nuo punaiset kuvat kerkesin napata jo tälle syksyä. Bongasin ton maailman sympaattisimman valoikkunan keskustassa. Ehkä hän odottaa jo joulua? Tai harjottaa jotain saatanallista rituaalia ja inspiroituu punaisista valoista? Who knows. Mutta mun silmään tuo oli tosi hauskan näköinen väripilkku, kun melkein koko muu kerrostalo oli pimeänä.

Eikä tarvinnut kävellä kauas, kun viereinen puisto oli valaistu punaiseen teemaan sopivasti. Nappasin sit tuon #artsyn heilahtaneen kuvan siitä. Mutta mun mielestä heilahtaneet kuvat on ihan okei. Niihin tulee heilumisen myötä väkisinkin sellanen mystinen tunnelma. Niinku kaks rinnakkaistodellisuutta ois törmäämässä toisiinsa, ja millisekunnin ajan ne on limittäin.

Yllä on sit pari muuta yökuvaa, joista pidän. Oon aivan kertakaikkisen sucker for heijastuksille. Ne on kans jotenki siistejä kuvauskohteita. Niistäkin tulee sellanen fiilis, että se heijastus ois joku portti tai ikkuna toiseen ulottuvuuteen. Tuo oikeanpuolimmainen taas on sit otettu just jonakin unettomana talviyönä muistaakseni noin kello viiden hujakoilla. Se on mun entisestä asunnosta. Huomasin tuolloin että mun ikkunasta näkyi kuu suoraan mun sänkyyn aamuyöstä. Silloin sattui olemaan vielä joku superkuu tai vastaava, niin näytti yhtä kirkkaalta kuin joku lamppu. Oli siisti näky. Sääli että tähdistä tai kuusta ei vielä saa amatöörivälineillä mitään legit kuvia. Onhan nuo aina vähän tuollaisia reppanoita nuo puhelinkuvat taivaista. Silleen, "mää vannon että se oikeesti oli tosi siisti se kuu vaikka se on tässä kahen pikselin kokonen!!!"

Mulla on aika pennusta asti ollut aina sellanen syksyrituaali, että kun tulee eka kunnon yö kun oikeesti näkyy tähdet, meen iltakävelylle ja kuuntelen Green Dayn Are We The Waiting biisin. En enää edes muista että mistä se tapa oikein tuli. Siinä lauletaan tähtitaivaista ja kaupungin valoista. Että siitäpä varmaankin.

Lol. Mutta joo. Syksyä ja tähtitaivaita ootellessa. Ehkä mää tästä öiden pohdinnasta inspiroituneena koitan mennä nukkumaan. Näillä fiiliksillä viikonloppuun.

 t. 𝓊𝓃𝑒𝓉𝓉𝑜𝓂𝓊𝓊𝓈_𝑜𝑜𝓃𝒶

ᴍɪᴋÄ ʜᴏᴍᴍᴀ?

Moix. Mää oon Oona.

Joskus 2010 kaikilla oli blogi. Mulla oli silloin liian kiire olla tenu ja epävarma itsestäni, joten tyydyin sivustaseuraajan rooliin. Tälleen 10 vuotta myöhässä, mää haluan liittyä mukaan siihen nyt jo semikuolleeseen joukkohysteriaan.

Varmasti ainakin osa noihin aikoihin blogeja lukeneista tyypeistä nostalgioi sitä samaan aikaan ah niin syvällistä ja pinnallista sisältöä. Just sellaista settiä haluan tänne raapustella: päätöntä lifestylehöttöä jonka hauskuudesta jäin silloin paitsi. Ja ehkäpä joskus sit voidaan dipata varvasta pintaa syvemmällekin, jos oikein hurjiksi ryhdytään.

Oon jo jonkun aikaa kaivannut jonkinlaista luovaa outlettia, ja ns ”omaa” paikkaa täällä interwebsin syövereissä. Ajatus blogista tuntu sopivan epämääräiseltä ja inspiroivalta. Epämääräisyydestä juontaa blogin nimikin. Mulla ei nimittäin oo hajuakaan että mitä tästä tulee, jos mitään. Se on muutenkin vähän sellainen surkuhupaisa teema mun elämässä just nyt. Mutta se taitaa vaan olla semmosia vain kakskymppiset -juttuja, eikä mitään sen kummempaa. Tai ainakin musta tuntuu siltä, että tosi moni mun about samanikäinen kaveri on yhtä onnellisen hukassa atm elämässään, kuin määkin. Tää on sekava ikä. Ehkäpä tästä parhaimmillaan kehkeytyy uskomaton kAsVuTaRiNa jonka aikana keksin sen mun elämän tarkoituksen. Who knows.

Sen lisäksi, että oon jokseenkin aina tykännyt kirjoittamisesta, oon aika visuaalinen tyyppi. Tykkäisin tosi paljon ”oikeasta” valokuvaamisesta, jos vaan ois välineet sellaiseen. Vaikka onhan puhelinkuvillakin nykyään se oma paikkansa valokuvaamisen maailmassa – varsinkin, kun nykypuhelinten kamerat alkaa olla jo niin uskomattoman laadukkaita. Muistan kun meidän digikamerassa oli huikeat 12 pikseliä, ja nyt tuossa mun OnePlus6T:ssä on pelkässä etukamerassakin jo se 16. Jotain kehitystä on siis tapahtunut sen kymmenen vuoden aikana. Mutta sitä ”oikeaa” tietoa mulla ei valokuvaamisen kommervenkeistä ole juurikaan, että mitään teknisesti huippulaatuisia kuvia täältä ei tule löytämään.

Aion muutenkin säheltää tätä blogia sellaisella teen mitä huvittaa, koska voin -mentaliteetilla.  Eli luvassa on siis tätä epämääräisyyden teemaa uskollisesti noudattavia kuvia ja tekstejä. Tuolla sivupalkissa on mainittu joitakin asioita jotka koen oleelliseksi mun elämässä: ernuilu (lol), ruoka- ja musajutut, hipsteröinti, mun tuleva ammatti hiusalalla, ja muutkin kauneusmaailman hömpötykset. Niihin liittyvistä asioista siis ainakin tuun todennäköisesti puhumaan jossakin muodossa.

Siinäpä kai kaikki oleellisimmat asiat tähän hätään.

Että niin. Teretulemast vaan seurailemaan tätä haahuilua!

Katotaan mihin päädytään.

𝑜𝑜𝓃𝒶